Ulos mentäessä on vaikea päättää, mitä laittaa päällensä. Tosin ei tyylisyistä vaan tarkenemis-syistä. Hyvänä esimerkkinä viime Torstainen sää, kun lähdin huppari päällä ulos, aurinko paistoi lämpimästi ja sitten yhtäkkiä SADE! Vettä tihkuttaen, aurinkoa, vettä, aurinkoa ja loppuhuipennus: LUNTA! On varmaan tädit kattonut äänestysteltoissa, että "Ompa pojalla niukasti päällä!"

Äänestysteltoista puheenollen, vaalit oli ja meni. Kokoomus oli kingi ja meitsit elää nyt porvari-yhteiskunnassa. Demarit sai turpaansa ja kunnolla, Keskusta edelleen suurin puolue. Ja ainakaan minun tietääkseni yhtään uutta puoluetta ei eduskunnassa ole? :o Eihän? Oli miten oli, mutta jännää oli nähdä, kuinka suomalaiset ovat ruotsalaistuneet. Ruotsin kansan puolue sai mukavasti lisäpaikkoja. Jos syynä ei ole suomalaisten ruotsalaistuminen, niin Suomen ruotsalaiset ovat heränneet. Vasta nyt, herää kysymys, tietääkö Suomen ruotsalaiset jotain, mitä me emme tiedä? Jos suomalaisten aika on vähitellen ohi Suomessa, kauan meillä on aikaa.. Tai siis, että onko meillä aikaa?

Ei minulla ainakaan, tämän kaiken vaalihössäkän tuloksena on laukun pohjalla seitsemän tulitikkuaskia ja muutama nessupaketti, kiitos näistä rakkaat puolueemme! Näitä kun on töihin mennessä muutamat aina tyrkätty kätöseen. Töissä on mennyt ihan mukavasti, koulussa ihan ok ja vapaa-aika jäänyt aika niukalle, mutta kyllä sitäkin aina löytyy, kun sitä osaa järjestää. Viikonloppuna oli ihan kivat pippalot, mainitsemisen arvoiset, mutta ei kertomuksen kuitenkaan.

Joten tää poika varmaan kömpii omaan sänkyyn katsomaan Salaisia kansioita.. Rokkia ja Aurinkoa!

-Footi

p.s Näin muuten unta, että Suomi mokasi euroviisutekniikan. Valot sammu ja katosta telineet tippu kesken Ruotsin esityksen.

Aika se vaan on mennyt lujaa, monen monet kerrat on pitänyt tännekkin tulla kirjoittamaan kuulumisia, mutta yksinkertaisesti kynnys aloittaa uutta kirjoitusta lyhyessä ajassa on ollut liian vaikea. Aikaa ei todellakaan ole ollut tarpeeksi, sen vapaa-ajankin, jota on ollut, olen käyttänyt löhöilyyn ja musiikin kuunteluun suurimmaksi osaksi. No mitä kuukaudessa on tapahtunut.

Hanna Pakarinen voitti Euroviisut, mainitsemisen arvoinen pelkästään Euroviisuille omistetun kirjoitukseni takia! Ja mitäs minä siellä veikkailin, häntä juuri, muutamien muiden ehdokkaiden joukossa tietenkin. Jos joku kysyisi, minkälainen Hannan esityksestä pitäisi tulla, on päässäni kymmenen eri suunniteltua koreografiaa, yhden näin mainitakseni. On pimeää --> KIRKKAAT VALOT ---> KETTINGIT ---> TULTA -------> RÄJÄHTEITÄ ---> TUULTA ---> MEKKO POIS --- KIRKKAAT VALOT --- pimeys. Tulevaan ammattiini tosin ei kuulu koreografien suunnitelu vaan kokkaus, tosin nykyinen ilta työni ei hipaise näitä kumpaakaan ollenkaan.

Nimittäin tämä poika on mennyt puhelinmyyjäksi Helsinkiin, kolme viikkoa takana ja kyllähän sitä myyntiä on tullutkin. Myyntipuhe on viilausta vaille valmis. Tosiaan ihan kivaa hommaa, aika menee nopeesti ja asiakkaiden kanssa on kiva jutella lukuunottamatta luurinlyöjiä ja haistattelijoita. Niitä loppujen lopuksi on aika vähän. Yksinäiset mummot ovat mun juttu, niille lepertely tuntuu kivalta ja kun itsellä on hyvä mieli niin se mummokin pienen harkinnan jälkeen ostaa multa tuotteen.

Kello näyttää tuhatta ja en ole saanut puoliakaan ajatuksistani tähän kirjoitukseen vaikka kuinka nopeasti yritin kirjoittaa, se on vaan niin, että on pakko mennä nukkumaan. Toivottakaa mulle hyvää koulupäivää ja työpäivää! :D

-Footi

p.s Jos joku jossain, juuri kun sitä vähiten odotat, soittaa sinulle ja sanoo "ERIK HÄRKIN PÄLÄLÄLÄ ME NAISET LEHDEN TARJOUS" niin se olen MINÄ!

Tämän viikon kirjoitukselta on turha odotella mitään sen erikoisenpaa kuin ennenkään, koska aiheet ovat todella suppeat ja ehkäpä tylsätkin. Kuten aikaisemmin alkuviikosta te jotkut harvat lukijat huomasittekin, että fiilikset eivät olleet aivan kohdillaan. Silloin ahdisti ja vitutti suoraan sanoen koko maailma, mutta outoa siinä oli se, että tämä hetki kesti vain puoli tuntia, jonka jälkeen palasin taas oikeaan elämään, jossa linnut lauloi ja kitarat soi. Oikeastaan kaikki se apeus ja itsesäälipaskarypeminen on jäänyt kokonaan taka-alalle. Ehkä tää talvi ei olekaan niin huono kuin ajattelin paitsi tietenkin tää kylmyys, josta ei pääse eroon edes itkemällä.

Pakkasesta voisi tehdä laissa pykälän, että se on kirosana, eikä sitä saisi käyttää. Tähän pykälään sisältyisi myös se, että pakkanen itse ei saisi tulla vierailulle tänne Suomeen. Toisinaan aamuisin kävellessäni kouluun toivon, että tulisi todella kylmä tuuli naamalle, joka vähän piristäisi ja avaisi silmiä.

Siihen silmien availuun taas auttaa kahvi, jota aamuisin pitäisi saada reilu annos ja siihen varattu aika pitäisi pidentää. Sillä tavalla, ettei sitä varten tarvitsisi herätä aikaisemmin vaan esimerkiksi kouluaamuja voisi lykkäyttää myöhemmäksi. Kahvia sokerin kera, nam. Ja paha katse kaikille teille, jotka juovat kahvinsa maidon kanssa! ;<

Äh, menen nukkumaan.

-Footi

"Hän uurastaa kuin muurahainen pesässään,
lopulta tappaa itsensä liian uupumuksen takia
tai joku tallaa hänet niin pohjalle, että on liikkumaton."

Näihin sanoihin lopetti poika esitelmänsä,
luokkatovereiden ilmeet eivät värähtäneet
eikä opettaja huomannut enää tuijottavansa
järkyttyneenä suoraan poikaa silmiin. Olihan
poika vain 10-vuotias, mistä saanut näin
suuret sanat mieleensä. Kopioinut joltakulta
vai tonkinut mielensä viemäreitä?

Poika eli kahdessa eri maailmassa:
ystävät, koulu ja vapaa-aika kuuluivat toiseen
ja perhe omaansa. Joskus oli lähellä, että
maailmat olisivat voineet sekoittaa keskenään,
mutta tätä hetkeä ei kauan kestänyt. Ne sopivat
yhteen kuin tupakka ja sademetsät,
toinen tappaa, toinen antaa happea, jota hengittää.

Opettaja käski pojan luokkahuoneen edestä omalle
paikallensa ja poistui samalla hengen vedolla ovesta
ulos. Hetken kuluttua palasi takaisin ja pyysi esitelmää
itselleen hetkeksi, poika suostui tähän kiiluvin silmin.
Oppilaat katsoivat toisiaan hämmästyneinä ja kysymys-
formulat oli lähtenyt varikoltaan..

"Ei, ette te ymmärrä.
Olette vielä liian nuoria ymmärtämään."

Kun poika sai tämän sanottua,
alkoi hän miettiä, mistä sanat tulivat.
Samanikäisiähän he kaikki olivat paitsi
poika itse oli syntynyt loppuvuodesta ja
oli näin luokan nuorin. Vieri kyynel pieni
pitkin poskea, sen nopeasti peittäen
hän juoksi pois luokan ovesta,
johon oli kiinnitetty monta eri
pojan taideteosta.

"..tai joku tallaa hänet niin pohjalle,
että on liikkumaton."

Opettaja luki ääneen itselleen suuri
vessapaperikasa vieressään.
Sytytti savukkeen, huomaamatta poikaa,
joka katsoi tätä itkuisin silmin.

"Ei, ei minua haittaa vaikka poltat siinä,
muita opettajia ja oppilaita taas voi vähän
häiritä tupakansavu, mutta pidetään tämä
meidän välisenä salaisuutena vaikkapa.
Äitinikin nimittäin polttaa sisällä
tosin vain humalassa..Niin. Hän on
kokoajan humalassa, pidäthän tämänkin
vain meidän välisenä salaisuutena?"

Opettaja tarkasteli poikaa,
ikäänkuin tämä olisi ollut jokin
vitsi, mutta hetken tuumittua ymmärsi,
mitä poika tarkoitti. Nyökkäsi hän varovaisesti
ja kädet täristen jumittui katsomaan savuketta,
joka oli palanut loppuun siten, että sormet
olivat tuhkaantuneet.

Miehillä oli valkoiset vaatteet.
Poika kannettiin uuteen sänkyyn,
uuteen huoneeseen.
Sai paperia, kynän ja teroittimen.

Uurasti paljon,
ja lopulta tappoi itsensä uupumuksen takia. 

Kenellä ei suksi luista ja kuka on heikoin lenkki. -Minä. Kyllä varmaan tuolla ladut käy kuumana ruttuisten mummojen ja pappojen jäljiltä. Minua ei kiinnosta yhtään koko talvi! On se kivaa kun aamulla kouluun mennessä on pikimustaa ja sieltä tullessa melkein yhtälailla pimeää. GO AWAY TALVI! ..just leave me alone.

Koko viime viikko tuli käytyä ahkerasti koulussa, lukuunottamatta liikuntatunteja, jotka vähän.. jäi. Viikonloppu oli aika kiva pitkään aikaan. Naurettua tuli taas niin, että vatsalihakset oli kipeenä. Tosin, taisi johtua myös sivuseikoista, joista ei tietenkään puhuta mitään. Koko viikonloppu piti sisällään 5 eri syntymäpäivät, johan riitti vähäks aikaa kakut ja leivokset. Tosin kolusin vain neljät synttärit.

Tämän viikko on ollu myöhästelyä, mutta silti päivittäistä koulun käyntiä. Jopa liikuntatunnin opettaja kätteli minua saavutuksestani tulla tunneille. "Ai, sä oot joku uus vai?"

unohdin kattilan, jolla keittää teetä.
unohdin teepussit kauppaan, joita en edes ostanut.
unohdin.

-Footi