Koska viikko on vasta tässä vaiheessa, en voi kertoa viikon tapahtumia. Halukin on niin kova kirjoittaa, mutta omaa tyhmyyttä oli aukaista tämä blogi näin aikaisin keskellä viikkoa. Päädyin sitten siihen tulokseen, että kerron teille koko syksystäni, tietenkin tiivistettynä. Pääpiirtein ja joistain tapahtumista vähän enemmän.

Hitsi, että sää on ollut lämmin, eikä sitä edes pitänyt erikoisena asiana? Vai onko se erikoinen asia, en tiedä. No, mutta asiaan. Noin puolessa välissä elokuuta se piina alkoi, se kaikki jännitys ja hermostuneisuus purkaantui kun astuin sisään uuteen kouluun. Tuntui kuin kaikki ihmiset olisivat tuijottaneet ja ehkä aistineetkin oman hermostukseni, näinhän se varmaan menikin. Ensimmäinen koulupäivä meni pääpiirtein aivan loistavasti, mutta toisaalta heti olisi voinut edes yrittää olla oma itsensä. Sitä kun aina yrittää antaa kovin hyvän kuvan itsestään, ja lopulta se ns. paha puoli paljastuu. Niin siinä vaiheessa vasta muut tajuavat minkälainen sinä oikeasti olet. Mielessäni taas vain pohdin "Kuinka olisin pärjännyt jollain muulla linjalla?". Taas luokkatoverit ympärillä olivat sellaisia helposti lähestyttäviä muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Ensimmäinen viikko jatkui jännittyneenä ilmapiirinä ja oli mielenkiintoista tutustua omaan alaansa, saada tietää, mitä tulevan pitää ja minkälainen kuri on. Ensimmäinen perjantai toi taas mieleen, vanhan koulutunteen "onneksi on viikonloppu". Tällöin menin The Voice-konserttiin tietenkin hyvässä seurassa. Päivä oli kaikin puolin mukava ja muutamista esiintyjistä pidinkin.

Tästä viikonlopusta lähtien alkoivat juhlat, heti seuraava viikonloppuna oli illanvietto, joista päällimmäisinä jäi mieleen "Hard rock hallelujah" ja tähdet.Yksi viikonloppu välistä jätettäen taas oli vauhdikas perjantai, jolloin tunteet olivat pinnassa, mutta loppujen lopuksi nasta laudassa.

"Losing your touch" kajahtaa lavalta ja yleisö on innoissaan, nyt on siis menty taas viikko eteenpäin. Tämäkin ilta oli loistava, kunnes porras tuli eteeni ja Hyvinkään Sairaala odotti potilastaan. Lokakuun lopussa tuli ensilumi, joka suli kuitenkin marraskuun aikana pois.Juhlia jatkui monet viikon loput ; Ystävien juhlia, sukujuhlia, 80-luku ja omat synttärit. Niissä tuoksui selvästi lime ja silmissä vilisi raita. Harvat tylsät illat kävimme korvaamassa elokuvia katsomalla ja mukaan mahtui myös päivänäytöksiä. Marraskuu oli aika lailla musiikin täytteinen ja poiketen useimmista marraskuista, enimmäkseen vihreän hohteinen.

Uusi harrastuskin löytyi: Pokeri! Ja uskon, että pitkän ja sinnikkään harjoittelun avulla, minusta tulee vielä suuri pokeri mestari, joka osaa tehdä ruokaa ja hymyillä.

Hymyilkää tekin ja toivottavasti teillä oli upea syksy,
minä olen Erik Härkin ja tämä oli
minun blogini. ;>

p.s Ilmoitan päivitykset jatkossa, sille omalle varatulle laatikolle, joka ilmestyy jossain vaiheessa tuonne sivuun.

-Footi