Katoavaisuus

Kadut täyttyvät pölyllä,
joka saa ihmiset voimaan pahoin.

Pienet lapset kiipeävät aina puuhun,
joka on sisältä lahoin.

Metsä ei vastaa huutoon,
jos se on kuollut.

Eikä maailma pelastu,
jos pappi on mieliämme vuollut.

Vain yksi asia on kaikille pakko.
kuolema, siihen ei auta edes lakko.

Katoavaisuus elää meissä kaikissa,
ainut asia, joka elää ikuisesti.

Enkeli

Tiesi mistä tulimme,
tiesi minne menimme.

Oli meidän turvamme,
Luki iltasatumme.

Kun tuli aika lähteä,
itkimme ja katsoimme tähteä.

Uskon vielä kuitenkin,
hän luoksemme palasi takaisin.

Polkujamme ohjailee,
pahalta meitä suojelee.

Meitä odottaa, kiireessä selkään koputtaa.
Istut puistonpenkillä, et ole näkymätön.

Rengas

Teit savurenkaan, kuvittelin sen sydämenä.
Vastasin ja tein myös renkaan,
tarkoitin sillä sormusta,
joka pitäisi meidät yhdessä koko elämämme.

Säikähdit.

Ymmärsin kaiken väärin, olin silti unessa.
Kaikki on mahdollista silloin.

Kun näin sinut oikeasti, tuoksuit tupakalle.

Peli

Olit valmis
laittamaan kaiken
peliin mukaan.

Henkesi,
rakkautesi
ja minut.

Olit jo vahvoilla
kunnes sorruit
kaikkien näiden silmien edessä.

Itkusi täytti huoneen
myös meidät ympärillä.

Kukaan ei tiennyt
mitä täytyi tehdä.

Peli jatkui
sinä hävisit.

Kaikki oli niin
suunnitellun näköistä.

Valehtelitko?

Radio

Laitoin radion päälle, sieltä tuli meidän laulumme.

Muistatko kuinka tanssimme
eikä mikään voinut tappaa suhdettamme?

Minä muistan sen.

Muistatko kuinka suutelimme
pitkään ja hartaasti kummatkin puoli uneen?

Minä muistan sen.

Ajattelen niitä hetkiä kanssasi.

Tähdenlento, sinäkö se olit?

Hiekkalaatikko.

Pieni poika hiekkalaatikolla illalla.
Pienet hiekkakakut ja hiekkalinnat vierellä.

Pienet ovat myös pojan ajatukset,
ei pienellä pojalla isoja ajatuksia pidä ollakkaan.

Poika kasvoi ja pääsi kouluun.
Pieni poika isossa koulussa, jossa pieni hiekkalaatikko.

Poika istui taas hiekkalaatikolla.
Pienet hiekkakakut ja hiekkalinnat vierellä.

Poika oli yksin, isommat pojat rikkoivat pojan luonnokset ja nauroivat ivallisesti.

"Ei hiekkakakkuja voi syödä, eikä
hiekkalinnassa voi asua"

Poika heräsi isoon maailmaan
ja nukahti samaan aikaan.

Katuvalaisin

Tie olisi pelottava ilman katuvaloja.
Katuvalot valaisevat tietäni, pelkoa poistamatta.
Pelkään kuitenkin ja vihdoinkin olen kotona.
Katselen ikkunasta ulos, näen katuvalon,
se valaisee nyt toisen tietä, sinun.
Pelkäätkö sinäkin?
Siksi minä olen täällä, kohta siellä.
Vierelläsi, ja halaamme.
Olet minun.

Katuvalaisin part 2

Kävelemme ohi kotini.
Kävelemme ohi sinun kotisi.
Saavumme perille sillalle, "miksi me tänne tulimme?",
kysyn.
"Tulimme todistamaan kuolemaa",
sanot hennolla äänellä.
Samaan aikaan poika hyppää sillalta,
"mistä sinä tiesit tämän?", kysyn.
Hän heilauttaa hiuksiaan puolelta toiselle ja sanoo,
"Tiedän myös meidän aikamme."

Yritys hyvä 10

Anova ilmeesi on rasittava, olen kyllästynyt siihen.
Hymy huulillasi on pilaantuneen omenan näköinen.
Kauhea.
Älä tule lähelleni, ahdistun siitä.
Taas hymyilet katsoen minua, suljen silmäni.
Hengitän syvään - hengitän ulos ja toivon.
-
olet kadonnut.
lopullisesti.
katse ei tappanut vaan minä.

Iltaa

Tulit näin ja voitit?
Sinulle ei riittänyt se, että vuokrasin sydämeni sinulle.
Olin kokonaan sinun.
Heitit minut pois kuin karkkipaperin.
Pelkäsit jotain.
Pelkäsit, ettet voisi antaa minulle mitään vastinetta.
Pelkosi kävi toteen.
Sinusta jäi jäljelle vain muisto ja karkkipaperi.

Lyhyt Retki

Päivä ilman sadetta, sateisena päivänä.
Aurinko hohkasi keltaisena, linnut uskaltautuivat oksille paistattelemaan päivää.
Pikkuiset me ja sinä, paistattelimme myös päivää mökin rappusilla.

Pyörimme ympärilläsi kun kiusoittelit meitä karkkiaskilla. Leikimme ja nauroimme kunnes alkoi satamaan.

Vuodet menivät, ja kesät kanssasi olivat lämpimät.
Kun kasvoimme, sinä näit sen.
Kun iloitsimme, sinä näit sen.
Kun itkimme, sinä näit myös sen.
Sinä vanhenit, me näimme sen.
Sinä nauroit, me näimme sen.
Sinä itkit, me näimme myös sen.

Toivoisimme nyt, että olisit paikalla, silloin ei olisi syytä itkeä.
Nukuit pois, retkesi päättyi aivan liian aikaisin.

satama.

Rajut aallot heittelevät laivaa aavalla merellä.
Laivaa, jonka ei koskaan pitänyt lähteä satamasta.
Laivaa, joka kuitenkin on satamassa.
Laivaa, jonka vain musta hahmo rannalla näkee.

Musta hahmo nimeltään tyttö.
Tyttö, josta kukaan ei koskaan välittänyt.
Tyttö, joka ei koskaan löytänyt kotiaan.
Tyttö, josta elämä tuntui julmalta.

Aallot kaatavat laivan.
Laivan, jossa tyttö kuoli.
Aallot kaatavat laivan.
Laivan, jossa tyttö kuoli.