Tämän viikon kirjoitukselta on turha odotella mitään sen erikoisenpaa kuin ennenkään, koska aiheet ovat todella suppeat ja ehkäpä tylsätkin. Kuten aikaisemmin alkuviikosta te jotkut harvat lukijat huomasittekin, että fiilikset eivät olleet aivan kohdillaan. Silloin ahdisti ja vitutti suoraan sanoen koko maailma, mutta outoa siinä oli se, että tämä hetki kesti vain puoli tuntia, jonka jälkeen palasin taas oikeaan elämään, jossa linnut lauloi ja kitarat soi. Oikeastaan kaikki se apeus ja itsesäälipaskarypeminen on jäänyt kokonaan taka-alalle. Ehkä tää talvi ei olekaan niin huono kuin ajattelin paitsi tietenkin tää kylmyys, josta ei pääse eroon edes itkemällä.

Pakkasesta voisi tehdä laissa pykälän, että se on kirosana, eikä sitä saisi käyttää. Tähän pykälään sisältyisi myös se, että pakkanen itse ei saisi tulla vierailulle tänne Suomeen. Toisinaan aamuisin kävellessäni kouluun toivon, että tulisi todella kylmä tuuli naamalle, joka vähän piristäisi ja avaisi silmiä.

Siihen silmien availuun taas auttaa kahvi, jota aamuisin pitäisi saada reilu annos ja siihen varattu aika pitäisi pidentää. Sillä tavalla, ettei sitä varten tarvitsisi herätä aikaisemmin vaan esimerkiksi kouluaamuja voisi lykkäyttää myöhemmäksi. Kahvia sokerin kera, nam. Ja paha katse kaikille teille, jotka juovat kahvinsa maidon kanssa! ;<

Äh, menen nukkumaan.

-Footi