Sivut

Kyyneleet, jotka ovat kostuttaneet nämä sivut,
eivät riitä kertomaan, kuinka paljon sinusta välitin.

Sormen jäljet, jotka ovat tahrineet sivujen kulmat,
eivät riitä kertomaan, kuinka paljon sinua kaipaan.

Mutta tunne rinnassani turvassa olostasi,
riittää kertomaan kaiken rakkauden, joka minulla on sinua kohtaan.

Ristiäiset

Niin ne hymyilevät ja nauravat pitäessään
poikavauvaa kädessään.

Poikavauva ei naura,
koska on kykenemätön siihen.

Näkee silmistä rakkauden,
mutta myös pientä vihaa ja katkeruutta näiden ihmisten silmissä.

Näiden ihmisten silmissä, jotka ovat tulleet
paikalle, saadakseen tietää, millä nimellä vauvaa kutsutaan.

Valetta kaikki !
He kaipasivat ilojuomaa.

Yksin

Palaan tyhjään kotiin, jossa ovet auki ja valot päällä.
Viileä tuuli ikkunasta on kylmettänyt kaiken huoneissa.
Siellä minä olen yksin,
pelkään ja palelen huoneeni nurkassa lattialla,
ketään ajattelematta tai surien.
Ainoat tunteet ovat pelon eri muodot, jotka saavat seinät lähenemään itseäni ja
lopulta litistämään niiden väliin.
Yhtäkkiä ulko-ovi avautui...
Hän tuli kotiin,
 jossa eli riemu ja hyvän yön toivotukset.

Rauha

Nöyryytys ihmisten keskellä
kerrontaa
ei myötätuntoa
vaan omaa sairautta

Suuren seikkailun jälkeen
lahjonta,
se oli väärä sana

Ne useat silmät näkivät kaiken
suurelta taululta
kun
sisar kuolee
joku jollekkin kuolee

Vaaleat pitkät kiharat hiukset
ainut asia, joka ei pitänyt paikkansa.

Pää työntyi altaaseen
ei ääntä
ei vastustelua

Henki salpautuu,
avunhuuto
vain kuvitellaan

Vesi yritti pelastaa
loppumalla
liian myöhään

Ei ollut kehoa
joka liikkui
vain liikkumaton

Lahjonta,
uuden harkinnan jälkeen.

Onnellinen

Kurkotti omenaa puusta,
pienintä omenaa
korkeimmalta oksalta.

Epäonnistuen
ja huokaillen.

Tavoitteli toisten katseita,
ruuhkaisimpana aikana
kaukana ihmisten ilmoilta.

Onnettomana
ja surullisena.

Yritti poimia kolikon kaivosta,
jonka veden pinta kiilui alhaalla
tuskin edes silmillä tunnistettavasti.

Kyynelehtien
ja pettyneenä.

Istui ainoan ystävänsä kanssa sohvalla,
jonka joku oli vienyt metsään
hävittääkseen sen.

Hymyillen
ja Onnekkaana.

Pienistä asioista iloa jollekulle,
hänelle.

Kadonnut poika

- "Tiheä sumu ja oikulliset tuulet kuvasivat häntä parhaiten",
kertoi äiti pojastaan poliiseille ivallisesti.

- "Kadonnut kuin katuojaan jälkiä jättämättä",
isä jatkoi tukien vaimonsa kuvausta.

- "Jos hänet löydätte,
kertokaa ettei kotia ole enää hänelle",
äiti sanoi.

Kaikki pojan ystävät käytiin läpi ja
kaikki paikat, joissa pojalla oli tapana aikansa viettää,
silti häntä oli edelleen hukassa.

Etsinnät olivat kestäneet kauan, toivosta luovuttiin eikä
poikaa löytynyt.

Äiti ja isä hyppien riemusta
lähtivät pois poliisi asemalta
tämän kuullessaan.

Äidin tunnetilaa ei voi kuvailla sanoilla
"suru" ja "kaipaus".
Ainoat oikeat sanat kuvaamaan vanhempien tunteita
olivat: "Ilo" ja "pohjaton viha".

"Lapsi oli ei toivottu,
lapsi olisi pitänyt kadottaa
jo paljon aikaisemmin."

Tuli aamu,
jolloin töihin lähdettiin samalla autolla
aurinkoisena päivänä ja parhain mielin.

Tiheä sumu ja oikullinen tuuli
suisti auton katuojaan,
tappoivat poikansa
myös itsensä.

syksy

Odota kanssani tuulta,
joka viheltää ja saa puiden lehdet putoamaan.

Katsele kanssani aurinkoa,
joka laskee meren taakse punaisen värin jättäen.

Pidä kädestäni kiinni kannustaen,
jos rantavesi on liian kylmää minulle.

Kävele kanssani aina,
kunnes maa ei enää peitä itseään syksyllä.

Jätä hyvästit.

Hetket

Kyyneleitä hetkiin,
joissa niitä pelätään.

Surua hetkiin,
joissa sitä kartetaan.

Vihaa hetkiin,
joita koetaan harvoin.

Rakkautta hetkiin,
joissa sitä ei välttämättä tarvita.

Niille, joille ei sitä usein näytä,
mutta pitäisi.

Kissa

Kun peittelimme multaan rakkaamme,
istui kissa yksin portailla surien.

Odottaen seuraa,
odottaen isää.

Näki läheisten sisäisen tuskan ja
maistoi suolaiset kyyneleet.

Tunsi pisarat turkillansa ja
piilotteli samalla omaa ikäväänsä.

Kun lopulta kohtasi surun,
oli rakastava syli huolissaan.

Sitä kutsuttiin siellä toisessa sylissä,
taivaassa.

Kun peiteltiin maahan toinen rakas,
olivat portaat ilman istujaa,
ilman odottajaa.

Taivaalla vain kuusi tähteä,
joita pidämme silminä,
rakkaiden silminä.

Kun se ei kosketa

Poika kävi koulua
jännittäen
kovasti
silti aina tunnollisesti.

Pojalla ei ollut ketään,
äitiä
tyttöä
ei melkein isääkään.

Pojan elämä oli vain
loputonta
alamäkeä
ilman suojateitä ja liikennemerkkejä.

Poika rypesi
itsesäälissä
illoin
ja myös aamuin.

Poika vain eli ja
yritti
hengittää
muiden kanssa samaa ilmaa.

epäonnistui.

Veritahra

Tiesin kadut joilla kuljit,
en vain tiennyt minne menit.

Johtolankaa etsien,
kadotin sinut aina yhä uudelleen.

Viimein kun löysin sinut
tai ainakin osan sinusta,
olit poissa.

Se oli liian suunniteltua mielestäni,
en voinut uskoa, että se on totta.

Olin oikeassa,
mieleni teki vain pienen kepposen,
tässä minä
olen
elän
ja hengitän.

Lintu

Istuit pensaan oksalla ja lauloit lauluasi.
Se kuulosti surulliselta, pysähdyin ja jäin odottamaan nauruasi.

Miksi pysähdyin?
Ei lintujen pidä osata nauraa, mutta tunne oli vahva.
Tällä kertaa käteen ei jää pelkästään oven kahva.

Jos lintu osaa laulullaan surra, on sen osattava myös iloita.
Astun aivan viereesi, laulusi muuttuu mollista duuriin.

Myöhemmin samana päivänä olet siinä taas.

Kissa katsoo ikkunasta lintua kuin vanhaa tuttua.
Niiden välillä ei ole vihaa eikä pelkoa, vaan suurta rakkautta.

Lintu, joka rakasti kissaa.
Kissa, joka rakasti lintua.

Lintu, joka on nähnyt enemmän maailmaa kuin uskoisi.
Lintu, jolla on oma lintu.

Linnun linnulla on vain vielä paljon tehtävää ja rakkaita tässä maailmassa.